Voihan vieteri! Tänään nollille meni hyppy, kun ensin se ei lähtenyt ja sitten se ei tullut takaisin. Katseli vaan ruskeilla nappisilmillä takapuoli maahan naulittuna. Nyt pisteitä oli jo 154. Seisominen seuraamisesta oli tänään 10, että eipä tullut tehtyä samaa virhettä toistamiseen. Uuusia virheitä onkin hauskempi korjailla.

Heini ehdotti harjoittelua kilpailemisen sijaan, mikä onkin hyvä neuvo. Tosin just nyt tuntuu siltä, etten mene yhteenkään kokeeseen enää ikinä ja se voittajaluokkakin saa jäädä haaveeksi. TK2 haluan. Tällä menolla se tosin ottaa noin 20 koetta, jos riittääkään. Eikä paljoa lämmitä, että aina joku toteaa koiran olevan hyvä (no joo oikeesti se kyllä lämmittää!), mutta että minä jännitän. No niin minä jännitänkin, mutta millä muulla kilpailujännityksestä pääsee eroon kuin kilpailemalla?

paikallamakuu 9 (nousi ennen käskyä perusasentoon), seuraaminen 7,5, maahanmeno 9, luoksetulo 8 (Vähänkö oon ylpee, tällä harjoittelulla loistotulos), seisominen 10, nouto 7,5 (Luna lähti haahuilemaan selän takana ja jouduin antamaan lisäkäskyn), kaukot 9, estehyppy 0 ja kokonaisvaikutus 8.

Miksi kaikkien muiden koirat toimii aina niin sika hyvin?  Miksei kaikki mene aina niinkuin mä haluan? Miksi?

ja loppuun runo, nyt ihan uusi. Sinähän ihmettelette, jos joku tätä sattuu lukemaan.

Murmeli marssi mudassa, kunnes oli saanut tarpeekseen ja nousi lentoon. Laskeuduttuaan kiven päälle se katsoi rapaisia jalkojaan ja puhdisti mudan kyynelillä. Puhdistuneena se kiillotti turkkinsa naurulla ja porasi katseellaan todellisuuteen reiän.   KV