Jotta ei aivan vaivuttaisi masennuksen alhoon, niin piristimme Lunan kanssa toisiamme käymällä Lahdessa mölliagilityssa. Voittohan sieltä taas napsahti. Olisi niin tehnyt mieli jäädä vielä kilpailevien luokkaan, kun ratakin näytti mukavan haastavalta. Kilpailevien luokka alkoi vasta puoli kahdeksan aikoihin ja kannustusjoukkoina mukana olleet Veera ja Jonna valittelivat nälkää, joten täytyi lähteä kotiin syömään Timon(!) tekemää ruokaa. Mikäpä sen mukavampaa kun tulla narupallopalkinnon kanssa kotiin syömään maukasta spagetti bolognesea, Nam!

Nyt luotan siihen, ettei Timo käy lukemassa blogia tai ainakin hyppää tämän kohdan yli. Se nimittäin lupasi olla nurisematta jos ja kun meille tulee toinen koira. Olenkin aktiivisesti katsellut tollerinpentuja. Koikkerin ottaisin toisen, jos olisi tulossa jostain kivasta yhdistelmästä. Tietysti jätän Lunan pennuista yhden kotiin joka tapauksessa, jos sillä voi pentuja teettää. Toisaalta jos otan nyt uuden pennun voin siirtää Lunan astutusta vuodella eteenpäin ja ehkä kuvauttaakin sen vanhempana uudelleen. Näin Timokin saisi aikaa totutella ajatukseen useammasta koirasta...

Toisaalta olisin valmis joistain eläimistä luopumaankin, nimittäin akvaariossamme asuvista monninpoikasista, noin 20 kpl. Täytyisi tässä joku päivä yrittää haavistaa niitä kiinni ja viedä lemmikkikauppaan myytäviksi. Annan kyllä ilmaiseksi pois jos joku tulee itse ottamaan ne kiinni.