Huomasin tuossa eräänä päivänä agilityharjoituksissa, että Luna osaa hakea itse keppien ekan välin ja lähteä pujottelemaan. Olen siis ihan turhaan tunkenut kättä sen eteen ja ohjannut mihin sattuu, kun koira tekee sen tse paljon paremmin. Hyvä niin, virheiden mahdollisuus pienenee, mitä vähemmän olen koran tiellä.

Eilen käytiin ennen agitreenejä kokeilemassa ratajuoksua roturacen vapaissa harjoituksissa. Luna lähti tosi hienosti vieheen perään ja lopuksi vielä onnellisena retuutti viehettä. En olisi uskonut, että noin hienosti juoksee. Ja puhe on siis koirasta joka on yrittänyt esittää, ettei äipästä voi irrota...

Tokoakin on treenattu, jotta päästään taas sunnuntaina mokaamaan. Vahingosta viisastuneena on pääpaino ollut paikalla makuussa. Toivon parasta ja pelkään pahinta. Toiseksi on harjoiteltu leikkimistä ja koiran palkkausta sekä innostamista. Täytyy toivoa, että toimii tai siis että muistan vielä kokeessakin. Olisi niin paljon helpompaa kun osaisi olla jännittämättä.