Koulut loppui ja lomat alkoi, ainakin lapsilla. Hienot ilmat ovat pitäneet ulkosalla ja siitä saankin hyvän tekosyyn siihen miksen ole blogiin kirjoittanut. Toinen syy on etten ole kehdannut eikä ole huvittanut. Kaikesta huolimatta mentiin Tokokisaan Hyvinkäälle ja meni niin päin takapuolta, ettei siitä kannattaisi kirjoittaa. paikallamakuu 0, seuraaminen 8½, likkeestä maahanmeno 10, luoksetulo 5, liikkeestä seisominen 0, nouto 10, kaukot 10, hyppy 8, kokonaisuus 8 yht 126 pistettä.

Viimeaikoina ei olla treenattu tokoa oikeastaan ollenkaan. Eilen pari tosi vauhdikasta luoksetuloa ja tänään aamulla luoksetulon pysäytys, joka meni hienosti kun palkkana oli pallo jonka potkaisin Lupan taakse heti kun pysähtyi. Ties miten sitten toimii ilman palloa, luultavasti ei mitenkään.

Agility treenit on mennyt hyvin sekä Koirakylpylällä, että Riihimäellä. Lähden hyvillä mielin tiistaina epiksiin RimAn kentälle. Eihän se niin vakavaa ole ja on meidän aika tippua maanpinnalle myös agilityharrastuksessa ja huomata että ensimmäisen möllikisan voitto oli pelkkä vahinko, jota ei tapahdu uudestaan.

Viikon päästä pääsen kertomaan myös kuulumiset Vehmaan erikoisnäyttelystä. Kiva nähdä pitääkö tuomari isoista (Luna 11,3 kg) vai pienistä (Liia 7,9 kg) koikkereista. Mukavinta näyttelyssä on että lähdetään sinne Veeran kanssa kaksin (no joo otetaan me koirakin mukaan) ja ollaan oikein yötäkin. Tällä kertaa tuskin tulee sertiä, kun hyviä koiria on niin paljon, mutta eipä se retkeilyn tarkoitus olekaan vaan se että on hauskaa vaikkei aurinko paistaisikaan.

Yritän olla ahkerampi kirjoittaja ja etsiä positiivista huonoista suorituksistani. Itsensä ruoskiminen ei pitkän päälle ole kovinkaan rakentavaa, joten harrastan sitä vain sopivassa määrin. Hymyä elämään tuo mm. uuden auton tilaussopimus.