Piti kirjoittaa sunnuntain treeneistä ja siitä, kun Timo otti sieltä kuvia ja videoita. Kirjoitan kuitenkin ensin siitä, että miksi on niin hemmetin hankalaa keksiä järkevää otsikkoa, joka kertoisi ensi vilkaisulla mitä alla oleva teksti käsittelee. Kirjoittamista opiskelleena ja lehtijuttujakin kirjoittaneena tiedän toki, että otsikko laaditaan viimeisenä, mutta kun haluan jonkun apuotsikon kirjoituksen alussa tukemaan kirjoitusta. Siitä voi sitten tarkistaa, että mistä tässä nyt oikein pitikään kirjoittaa. Mutta miksi kun on jonkinlainen ajatus mistä teksti kertoo sitä ei saa puristettua lyhyeksi ja ytimekkääksi parin sanan lauseeksi, Oi miksi? Kun on saanut jonkinlaisen aloitusotsikon tai vaihtoehtoisesti tarinalle nimen onkin jo unohtanut ne ihanat, upeat, erinomaiset ja tuoreen raikkaat ajatukset joista tämän hienon tekstin piti kertoa. Niinpä kun on saanut otsikon ei enää muista mistä piti kirjoittaa ja kaikki se otsikointiin käytetty työ ja aika on valunut hukkaan. Tämäpä olikin oikeastaan aika näppärä tekosyy sille, miksi kirjoittaminen on niin vaikeaa. taidanpa käyttää sitä jatkossakin.

Ja sitten niihin treeneihin. Kepit menee jo ihan mukavasti, Luna hakee itse, yleensä vielä oikeaan väliinkin, ja voin kävellä hieman sen takana keppien aikana. Ohjausharjoitukset menivät sitten ihan penkinalle, vaikkakin Luna meni välillä aivan mallikaasti minusta huolimatta. Niistä kuvista ja etenkin videoista mitä Timo otti näkyy kyllä aivan turhan karusti kaikki ne virheet, joita teen. Olisin ollut onnellisempi, kun olisin voinut vaan tiedostaa virheet syvällä sisimmässäni ilman että ne tarvitsi nähdä. Voi itku, että sitä onkin huono. Positiivista on kuitenkin se, että Luna on super-upea, kun se tuollaiselle ohjauksella menee yhdenkään esteen yli.

Kävin äsken katselemassa netistä ykkösluokkien ratoja ja helpotuksekseni ne eivät olleet lainkaan niin kamalia kuin pelkäsin. Tämä saattaa johtua siitä, että rakas kouluttajamme rakennuttaa harjoituksissa niin vaikeita ratoja, että mikä tahansa tuntuu helpolta niiden jälkeen. Ihme tyyppi se Tiina kun saa kolmestakin hypystä niin vaikean tehtävän, ettei se mene oikein kuin vasta viidennellä yrittämällä, jos silloinkaan. Ja viime keskiviikkona vielä tyhmänä pyysin hankalaa rataa, jotta ykkösluokan radat tuntuisivat helpolta. Sekin rata meni jotenkuten vasta tokalla yrittämällä, ekalla yrityksellä ei ollut mitään saumaa. Ihmeellisiä tuplaputkia, missä pitää osu oikeaan putkeen; miljoona hyppyä  rusetilla keskellä ja ne pitäisi selvittää oikeassa järjestyksessä kiertäen ja kaartaen sekä tietysti pirullisia keppien aloituksia. Tai edellisistä treeneistä putkelta hyppy suoralle niin, että suoralla linjalla on keppien toinen pää (ja välistähän ei saa mennä) ja hyppysuoralta putkeen kun vierekkäin on kaksi putken päätä ja puomi, suoran putken jälkeen tietysti kaukana hyppy jonka jälkeen 180 astetta takaisin päin (meinas tulla vähän kiire...) 

Eilen oltiin perheen kanssa Korkeasaaressa, missä huomasi muita vierailijoita kuunnellessaan, kuinka heikolla pohjalla ihmisten tiedot eläimistä ovat. Esimerkiksi eräs isä opasti lapsiaan: tuolla tuo isägepardi hoivaa pentujaan. Eräs nainen puhui leopardista tiikerinä. Villihevoset olivat aaseja ja hylkeet saukkoja. Puhumattakaan siitä kuinka hassua on kun eläimet syövät OOH! Enkä edes pidä itseäni minään eläinasiantuntijana, mutta perustiedot pitäisi olla hallussa. Mitenköhän eläintarhan työntekijät pystyvät suodattaamaan kaiken kuulemansa jotta verenpaine ei pääse nousemaan liian korkealle?

Tämän kerran vuodatukset alkaa olla tässä. Koirakuume vain pahenee päivä päivältä. Erään pentueen laskettu aika on perjantaina, saa nähdä syntyisikö sieltä meille uusi perheenjäsen.