Eilen eli sunnuntaina ajeltiin Ylöjärvelle agilitykisoihin, kn tiedossa oli kaksi rataa. Eka rata oli hyvä paitsi olisi saanut olla vähän nopeampi. Luulin että teimme nollan, kunnes kuuluttaja sanoi harmillisesta viimeisen riman putoamisesta. Toiselle radalla lähdimme sateessa paljon vauhdikkaammin ja nyt ei tullut alas viimeinenkään rima. Tuloksena siis nolla virhettä, toinen sija ja nousu kakkosiin. JEEE!!!

Kotiin päästyä leivoin mokkapaloja ja keitin kahvia termariin, jotka vein illalla treeniryhmälle. Mukana oli myös kuoharipullo, mutta päätimme Tiinan kanssa maistella sitä kuluvana viikkona oikein ajan kanssa.

Seuraavat kisat onkin parin viikon päästä. Hauska nähdä miten meiltä taipuu kakkosluokan rata, solmiutuuko ohjaaja jalkoihinsa ja törmää koiraan vai lötyisivätkö oikeat esteet kaikesta huolimatta? Jännityksellä jäämme odottamaan.

Nyt tää ei osaa kirjoittaa enempää kun hymyilyttää vieläkin niin kovasti. Lunakin näyttää tyytyväiseltä maatessaan tuossa sohvalla. On se vaan maailman paras koira!