Huomenna aamulla suuntaamme Lunan kanssa kohti eläinlääkäriä. Kävimme jo viime viikon keskiviikkona, mutta emme saaneet varmaa vastausta asiaan. ehkä huomenna? arvatkaapas mitä tutkitaan. Tietenkin sitä onko Luppanan masussa pieniä kooikkerivauvoja. Kävimme Lunan kanssa Nastolassa Nemoa tapaamassa syyskuun puolenvälin aikoihin, mutta sähellys oli sitä luokkaa, etten uskonut mitään sillä syntyvän. Huomenna se sitten selviää tuleeko pentuja vai lähdetäänkö takaisin kilpakentille, jonne kyllä on jo kova ikävä.

Lokakuun viides päivä osallistuttiin Lunan kanssa kooikerhondjein tokomestaruuksiin. Startattiin jo voittajaluokassa. Tulos tuli 206 pistettä ja 3. tulos. aika kökköä oli meno ja nollille menivät liikkestä istuminen, jonka taatusti osaa sekä ruutu. Positiivista oli, että kun Luna oli käynyt tyylikkäästi kiertämässä yhden ruudun merkeistä ja palannut viereeni, niin toisella yrittämällä juoksi keskelle ruutua. On siis olemassa toivoa joku kerta onnistua ensimmäisellä yrittämällä.

Terra on kasvanut ja kaunistunut. Tyttö on pelkkää lihasta ja oikein sporttisen näköinen, ihailen päivittäin hänen liikkumistaan. Saattaa tosin olla, että näyttelytuomareiden käsitys oikeanlaisesta ja kauniista kooikkerista eroaa omastani, mutta onneksi se ei haittaa. Terra oli muuten Riman mestaruuksissa minimöllien kolmas. Koira on loistava, mutta itse aina unohdan, että Terra ei hae esteitä eikä lue rataa, vaan se on ihan oikeasti ohjattava esteille. Lisäksi kepit on vielä tosi hitaat, mutta eiköhän aika paranna senkin ongelman. Alkuvuodesta tai -keväästä olisi tavoitteena startata virallisissa, mutta sen näkee sitten.